Aah tätä tuoksua. Tulee jostain ihan kumman syystä mieleen joulu. Ostin n. 2kilon (ihmisen pään) kokoisen  kaalin. Maksoi alle 3€ ja siihen mukaan jauhelihapaketin hinta. Edullista ruokaa. Tein ison satsin kaalilaatikkoa ja muutaman kaalikääryleen. Pieni siivu jäi vielä käyttämättä. Teen siitä joku päivä coleslaw salaatin. Mikä olisikaan parempaa sadepäivän ruokaa kuin tämä nautittuna puolukkahillon kera. Slurps!

Olimme luonnossa retkeilemässä. Sää oli mitä mainioin. Oli sadekuuroja ja auringonpaistetta. Sää on vain asennekysymys ja monille tekosyynä siihen ettei tarvitse pihalle lähteä. Vaaditaan vain oikeat varusteet, niin siitä selviää. Olen päättänyt sen, että jos joskus lapsia tulee, niin minä olen kyllä sellainen äiti, joka on siellä leikkipuistossa ulkona vaikka sataisi kaatamalla.

Mutta siihen asiaan. KÄÄK, bongasin tuollaisen hirvityksen. Ne on ihan ok, jos ne ei käy iholle, tai ole sun yläpuolella. Ja tämä yksilö tosiaankin oli yläpuolella ja se oli oikeasti aika jättikokoinen hämähäkki. Ötököistä vaan on niin vaikea ottaa kuvia. Sain siitä sitten kännykällä otettua tuommoisen "taidekuvan". Tästä kuvasta jotenkin tulee sellainen olo, että:

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa."

Heippa kaiken karvaiset ystävän ja tosiaankin tervetuloa sivuilleni. Sivuni ovat olleet pystyssä vuodesta 2006, nyt noin 7 vuotta myöhemmin aloitan alusta ja puhtaalta pöydältä.

Ennen esittelyni kertoi siitä että olisin pieni tytön tylleröinen joka tykkäsi juhlimisesta. Enää en ole. Olen nainen parhaassa iässä, tai ainakin niin luulen. Olen lähes 30 vuotias ja elän elämäni parasta aikaa. Olen asustellut ympäri pääkaupunkiseutua Helsinki-Vantaa-Espoo akselilla ja lopulta olen asettunut aloilleni Espooseen.

Miksi ajattelin aloittaa blogin julkaisun? Noh, minulla tuntuu välillä olevan paljonkin ajatuksia. Ajatuksia joita olisi mukava jakaa muidenkin kuin mieheni ja ystävieni kanssa. Toivon, että saan pienen vakituisen lukijakunnan. En tavoittele tähtiä tai kuuta, tallustelen enemmänkin tukevasti maanpinnalla.

Kuka minä sitten olen?
Espoolainen, syntynyt Helsingissä 1984.
Vakkariduunissa.
Rakastan retkeilyä ja erilaisia projekteja.
Haaveena koira ja lapsia.
Elää onnellisena.
Kuolla vanhana, yhdessä mieheni kanssa, kimppa-kiikkutuolin kaatumiseen.
 

Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 
(Päivitetty 18.8.2013)